Kiinnostaako maalämpöön siirtyminen taloyhtiössänne?

Maalämpö kiinnostaa monia taloyhtiöitä kohonneiden kaukolämpöhintojen ja säästöpotentiaalinsa vuoksi. Siirtyminen kaukolämmöstä maalämpöön on yleensä iso hanke, johon kannattaa valmistautua huolella ennen varsinaista urakan kilpailutusta. Tässä kirjoituksessa käyn läpi muutamia asioita, jotka taloyhtiön tulisi selvittää ennen hankkeeseen ryhtymistä.

Hankesuunnitelma

Maalämpöön siirtyminen on mittava hanke, joka vaatii teknisen asiantuntijan laatiman hankesuunnitelman. Tarjouksia kannattaa pyytää useammalta asiantuntijalta.

Maalämpöjärjestelmien hankesuunnitelmia tekevät insinööritoimistot lvi-suunnittelijan johdolla. Maalämpöhankkeen hanke- ja toteutussuunnitelmassa tarvitaan lvi-suunnittelijan lisäksi sähkö-, rakenne- ja geoteknistä suunnittelijaa.

Tekniset tilat

Maalämpöjärjestelmä vaatii pumppujen ja puskurisäiliöiden vuoksi riittävästi teknistä tilaa. Myös teknisten tilojen sijainnilla on merkitystä, koska maalämpöpumpun kompressorit pitävät ääntä ja tätä ääntä ei tietenkään saa kuulua asuntoihin. Jos oheen lisätään poistoilmalämpöpumppu, tarvitaan sen putkistolle reitti katolta tekniseen tilaan. Reitti voi ulkokautta tuotuna vaatia erillisen luvan.

Energiakaivot

Maalämpöjärjestelmä vaatii yhden tai useamman energiakaivon poraamisen tontille. Energiakaivon rakentaminen tarvitsee aina vähintään toimenpideluvan. Helsingin rakennusvalvonnalta voi hakea maksuttoman rakennettavuusselvityksen, jossa selvitetään, voidaanko kaivoja rakentaa tontille.

Kerrostalon maalämpöjärjestelmä vaatii useita energiakaivoja, jolloin puhutaankin energiakentästä. Energiakaivot ovat yleensä noin 150–300 metriä syviä porauksia maan sisään. Yhdestä kaivosta saadaan rajallinen määrä energiaa, ja siksi tarvitaan useampia kaivoja. Kaivojen mitoitus vaikuttaa olennaisesti maalämmön toimintaan, käyttökustannuksiin ja käyttöikään.

Energiakaivojen laskennallisena käyttöikänä Suomessa pidetään vähintään 25 ja toivottavasti 50 vuotta ja ylikin, mutta kokemusta vanhoista kohteista ei vielä ole. Energiakaivojen riskinä on kaivojen liiallinen jäähtyminen tai jopa jäätyminen ylikuormituksen johdosta. Kaivojen jäähtyminen on pitkä prosessi ja ilmenee vasta vuosien saatossa. Siksi on erityisen tärkeää, että kaivot on mitoitettu oikein.

Energiakentän mitoituksessa tulisi käyttää aina mallinnusta ja tarvittaessa myös TRT-mittausta, jolla varmistetaan kaivojen optimaalinen toiminta. Energiakentän, jossa on monia kaivoja, tulee myös tietysti mahtua omalle tontille. Kaivojen tulee sijaita riittävällä etäisyydellä toisistaan ja tontin rajasta sekä muista maanalaisista järjestelmistä, kuten viemärit, kaivot ja lämpöjohdot. Energiakaivojen sijoituksille onkin annettu reunaehtoja kuten mittoja kaivojen välillä ja tontin rajalta. Sijoittelussa on huomattava, että suoraan maahan porattu kaivon reikä ei ole suora vaan kaivossa on sivuttaistaipuma, joka voi olla jopa 80 metriä 300 metriä syvässä kaivossa.

Helsingin kaupunkiympäristön julkaisussa Maalämpökaivot Helsingissä kerrotaan energiakaivoista tarkemmin.

Lämmitysjärjestelmä

Maalämpöjärjestelmä on ns. matalalämpöjärjestelmä, jonka teho ja tuotto ovat parhaimmillaan silloin, kun lämmitykseen tarvitaan alhaisia menoveden lämpötiloja (esimerkiksi lattialämmitysjärjestelmissä tarve on alle +40 °C). Patteriverkoston menoveden lämpötila voi taas olla +70 °C tai jopa +80°C.

Maalämpöpumput mitoitetaan tyypillisesti 60–80 % teholle, joten lämpöpumpulla ei ole tarkoituskaan saavuttaa mitoitusulkolämpötilassa (uusimaa -26°C) vaadittua tehoa, vaan sen lisäksi on aina käytettävä sähköä tai muuta lisälämpöä, jolla lopullinen lämpötila saavutetaan. Laskennallisesti näin saadaan maalämmöllä katettua noin 95–99 % rakennuksen vuotuisesta energiantarpeesta.

Kiinteistön lämmitysjärjestelmän tulee olla tasapainossa, jos se ei ole, niin järjestelmä tulee tasapainottaa ja venttiilit uusia. Jos järjestelmässä halutaan käyttää matalalämpöisempää vettä ja saada siitä enemmän hyötyä, tulee lämmityspatterit uusia sellaisiin, jotka toimivat paremmin matalalämpöjärjestelmässä.

Mikäli kiinteistössä on keskitetty koneellinen poistoilmanvaihtojärjestelmä, kannattaa maalämmön oheen rakentaa poistoilmalämpöpumppu (PILP), mikäli se on mahdollista. Pilp säästää huomattavasti kiinteistön energiankulutuksessa ja voi myös vähentää energiakaivojen tarvetta.

Sähköjärjestelmä

Maalämpöjärjestelmä ottaa puuttuvan lämmitystehon yleensä suoralla sähköllä, mikä kasvattaa sähkön tarvetta kiinteistössä. Myös järjestelmän vaatimat kompressorit ja pumput vievät sähköä. Tämän lisäsähkön siirto voi vaatia kiinteistön sähköjärjestelmän parantamista, kuten liittymäjohdon ja pääsulakekoon kasvattamista. Mahdollisesti myös sähköpääkeskus on uusittava.

Sähköremontin yhteydessä kannattaa toki varautua muihinkin sähkötarpeisiin, kuten sähköautolatauksen asettamiin vaatimuksiin.

Sulakekoon nosto vaikuttaa tietysti myös sähkölaskun perusmaksun suuruuteen, joka tulee huomioida laskelmissa.

Investointi ja säästöt

Järjestelmän vaatimat investoinnit tulee selvittää jo hankekartoituksen yhteydessä, kuten myös arvioidut säästöt sekä takaisinmaksuaika. Lisäksi laskelmissa tulee huomioida koko järjestelmän huoltokustannukset sekä laitteiden tekninen käyttöikä. Maalämpöpumpun kompressoreiden teknisenä käyttöikänä pidetään noin 15–20 vuotta.

Kustannuksia laskettaessa tulee käyttää todellisia ja määräysten mukaisia arvoja. Lämpimänkäyttöveden lämpötilan tulee olla jatkuvasti vähintään +55 °C, bakteeririskin vuoksi. Jotta tämä saavutetaan, lähtevän veden lämpötilan on oltava esim. +57–60 °C.

PILP-järjestelmässä ilmanvaihto tulee säätää siten, että normaaliajan ilmanvaihto on vähintään 0,35 l/s lattiapinta-alaa kohti ja tehostuksen ohjaus vähintään 30 % normaaliajan ilmamäärästä. Tehostus ohjataan yleensä kello-ohjauksella. Ilmanvaihdon ohjaus ei saa määräytyä pelkästään ulkolämpötilan mukaan.

Energiaremontti on kokonaisuus

Sen sijaan, että keskitytään vain yhden lämmitysmuodon selvittämiseen, lämmitysjärjestelmän hankesuunnitelmassa kannattaa aina vertailla useita mahdollisuuksia ja hybridivaihtoehtoja. Kannattaa myös ottaa huomioon synergiat tässä ja tulevissa remonteissa: mitä muuta voidaan tehdä samalla?

Hanke- ja toteutussuunnittelijaksi kannattaa palkata ns. kolmas ja puolueeton osapuoli, joka tarkastaa suunnitelmat ja laskelmat, eikä tukeudu vain järjestelmä- tai pumpputoimittajan laskelmiin ja suunnitelmiin.

Lopuksi kannattaa muistaa, että pelkkä lämmönlähteen vaihtaminen ei milloinkaan korjaa olemassa olevan lämmitysjärjestelmän vikoja tai ominaisuuksia.

Kirjoittaja  on Kiinteistöliitto Uusimaan LVI-asiantuntija Arto Kemppainen.